Sisälsi paljon molemminpuolisia kyyneleitä, (mutta en tietenkään päästänyt tunteita valloilleen Koon nähden).. Olo on väsy. Olo on kiva. Oli tosi mukavaa palata koulunpenkille. Tuntui kauhealta ajatella, miltä Koosta mahtoi tuntua. Kyl tääp tästä.

Tänään saapui uusi koneemme: 24-tuumainen iMac! Se on niin kaunis! Ja minulle saapui oma niin pieni ja suloinen iPod nano. Se on violetti ja sain siihen kaiverruksetkin: Se näyttää tältä



Lisäksi shoppasin Babykindsista aimo kasan Fuzzi Bunzeja ja jokusia imuja lisää. Niitä odotellessa. http://babykind.co.uk/fuzzibunz.htm Tuli mukavasti halvemmaksi, kun tilasin osan vielä bargaineista.

Nyt täytyykin vähän hillitä shoppailua ja keskittyä luottojen makseluun =)

Luinpas juuri tamperelaisesta, että Tampere-lisä otetaan käyttöön! Siis 2009 lähtien alle 3-vuotisten lasten äidit saavat kotihoidontuen lisäksi Tampere-lisää 140€/kk ja muista alle kouluikäisistä 100€/muksu. Minä hypin juuri hirsuloikkaa täällä kämpässä, 140€ auttaa jo mukavasti!
Kotihoidontuki itsessään on niin vähän, 294,28€/kk (miinus veroa 15-20%, tiesittekös muuten, että Kelan maksamia etuisuuksia verotetaan suhteessa ankarammin kuin työtuloa?). Miettikääs nyt.. paljon vähemmän kuin mitä opiskelijat saati työttömät saavat. Hullua! Noh. Tämä luo edes jonkinlaisen mahdollisuuden jäädä hoitamaan lastaan kotiin vanhempainvapaan jälkeen, mikä loppuu jo kun lapsi on 8-10 kuukautta vanha eli ihan vauva vielä. Minun sydän ei ainakaan salli laittaa niin pientä räkänokkaa tarhaan.

Mutta siis: *hirsuloikkaa, hirsuloikkaa*

Olen siirtänyt entryjä friends onlyksi ja muoks muokannut aikaisempia entryjä suojellakseni läheisteni ja omaa yksityisyyttä.

Lisäksi yritän kovasti saada tänne kirjoitettua sisällöltään rikkaampia tekstejä (vrt.päiväkirjamerkinnät) ja nyt varovasti rupean tyhjentämään laatikoista kirjoittamiani tekstejä ja runoja yms. tänne. Parempaa laatua odotellessa.

Minä suutelen pimeyttä.
Rakastettuni viholliseni.

Minä suutelen pimeyttä.
Se vavahtaa -
pakeneva pimeä on
kirkkaimman valon hetki.

Minä suutelen pimeyttä itsessäni
partakoneen terä hampaiden välissä.

Maanantaina mies tuli töistä kotiin. Hän oli jotenkin kumman oloinen, jokseenkin itsetyytyväisen, tyhjäsi kauppakassit kaappeihin myhäilevänä. Ajattelin, että se johtui kaikista niistä herkuista, joita oli kantanut kotiin. Sitten hän lykkäsi käteeni kaksi konserttilippua. Kyllä. Kaksi lippua Metallican ensi kesän konserttiin.
Oh you all be envy. Me be happy. Wihii! Ja sitten menemme hotelliin yöksi ja... ja...! *hyppii tasajalkaa*

Minä avaudun tänne ja ilmaisen ketutukseni, kun en sitä muuten voi, sillä jos tämän sanoisin ääneen, olisin vain tyhmä dominoiva äiti, joka kieltää lapseltaan sitä ja tätä ja tuota.. Näin maailma makaa enkä voi sille mitään:

On olemassa tiettyjä periaatteita, jotka mielelläni haluaisin opettaa pojalleni. Minulla on siis kasvatusasioissa pipo liian kireällä niin kuin sanotaan. Pyrin itse elämään luontoa mahdollisimman vähän kuormittavasti, enkä vähiten siitä syystä, että koen olevani teoistani tietyllä tavalla vastuussa pojalleni ja tuleville sukupolville, siitä millaista tulevaisuutta heille elintavoillani petaan. Haluaisin kovasti, että poikani aikuisuudessa olisi vielä olemassa talvi sellaisena, kun sen omasta lapsuudestani muistan. Tosin jo nyt tuntuu, että ne tulipalopakkaset ovat jotain suloista menneisyydestä, mitä en voi enää kokea. (Kyllä. Olen kävellyt kouluun, kun mittari näytti -51´C talvena -99.)

Haluaisin opettaa lapselleni, että onni ei tule yksin materiasta ja että on syytä uhrata ajatus sille, mitä kaupasta kotiin kantaa, että ei välttämättä kannata ostaa mitä tahansa, vaikka siihen olisikin varaa. ("Eihän sitä voinut olla ostamatta, kun ne oli niin halvat!! Et saisi tähän hintaan edes kirpparilta!!") Haluaisin välittää hänelle tietyn arvostuksen tavaroita kohtaan, ne kun eivät tule tyhjästä kauppoihin.

Asia on nyt niin, että kun poikani tapaa sukulaisiaan, hänelle annetaan joka kerta erilaisia leluja, vaatteita, jne. Itse pyrin käyttämään kirpputoreja ja käytettyä tavaraa mahdollisimman paljon hyväksi syistä, joita en nyt ala tähän listaamaan. Tiedän jo nyt, että hänen kanssaan on tehty useasti "ruokamarket"-ostoksia, eli mennään tekemään heräteostoksia shoppailun ilosta samalla kun käydään ostamassa ruokaa. Tämä nostaa karvani vielä voimakkaammin pystyyn, kun se jatkuva uuden haaliminen. Tässähän on jo tulevaisuus nähtävissä: poika saa raivareita ruokakaupassa, koska hänet on totutettu (jo näin pienestä!!), että sieltä saa aina jotain uutta kivaa mukaan. Sivusta olen tällaista nähnyt joskus ..

Lisäksi tämä aiheuttaa vielä sen, että koska lapsukaisella on vaatteita ja leluja niin valtavasti, en "voi" itse laittaa hänelle mitään, koska en näe järkeä ostaa tavaraa, mitä emme oikeasti tarvitse ja näin ollen poikani "puetaan ulkoa käsin": sinistä, sinistä, autoja, sinistä ja sinistä. Saattaisin laittaa ehkä hyvin erityylisiä vaatteita, jos minulle se mahdollisuus suotaisiin. *huokaus* (Tiedän vaipuvani marttyyriuteen tässä kappaleessa..)

Olisin niin tyytyväinen, jos jonkinlainen jako saataisiin selvitettyä suvun kesken: Lahjoa tietenkin poikaa saa, mutta tehdään se _juhlana_ eli syntymäpäivillä ja jouluna ja me vanhempina saisimme hoitaa pojan lelutuksen ja vaatetuksen arkena.

Lisä-ärsytys: poikani sai yksivuotislahjaksi leluaseen. WTF? Se meni ylähyllylle vaivautuneiden kiitoksien saattelemana. Mitä h....a yksivuotias tekee leluaseella?

 Täysturhio. Asianomaisen omaksi iloksi.

Herra Koo söi tänään himokkaasti pinaattilettuja. Niitä ei tietenkään saisi antaa ennen yhden vuoden ikää (sisältävät suolaa), mutta poika on jo kuitenkin 11kk, joten pääsi autuaasti muijaamaan niitä suussaan. (muijaaminen=hienontaminen alimäärällä hampaita).

eintel ~ison pojan äiti~

Tätä oli hauska tehdä. Minun mielelleni tekee ihan hyvää peilata itseäni. Siis yritin vastata realistisesti, en sen perusteella, mitä haluaisin olla. *tuutuvainen itseensä*

You are The Moon

Hope, expectation, Bright promises.

The Moon is a card of magic and mystery - when prominent you know that nothing is as it seems, particularly when it concerns relationships. All logic is thrown out the window.

The Moon is all about visions and illusions, madness, genius and poetry. This is a card that has to do with sleep, and so with both dreams and nightmares. It is a scary card in that it warns that there might be hidden enemies, tricks and falsehoods. But it should also be remembered that this is a card of great creativity, of powerful magic, primal feelings and intuition. You may be going through a time of emotional and mental trial; if you have any past mental problems, you must be vigilant in taking your medication but avoid drugs or alcohol, as abuse of either will cause them irreparable damage. This time however, can also result in great creativity, psychic powers, visions and insight. You can and should trust your intuition.